Miten Kannateltu syntyi?
Istuin Utön jylhällä kalliolla, jota vasten meren aallot löivät pauhaten väkevällä voimallaan.
Maistoin suolaisen meriveden huulillani.
Tuuli tuiversi hiuksissani, kun katsoin tummaan horisonttiin.
Aika tuntui katoavan, oli vain tämä hetki. Samalla tuntui, että olin osa ikuisuutta.
Olin pieni jykevän kallion päällä, kalliolla, joka on ollut kauan ennen minua ja tulee olemaan kauan jälkeenikin. Edessäni meri, joka ei taivu ihmisen tahtoon.
Vedin keuhkoni täyteen raikasta meri-ilmaa ja tunsin olevani kannateltu.
Saavuin kauas ulkosaaristoon väsymyksen painamana, repussa kysymyksiä, joihin etsin vastauksia.
Aaltojen äärellä en löytänyt vastauksia, mutta löysin rauhan.
Kun sain olla kannateltu, huoli hälveni, ja vain olin.
Hengitin, hengähdin.
Ja aloin kuulla sitä hiljaista ja hentoa ääntä sisälläni, jota en arjen pyörteissä ollut kuullut.
Repussa mukaani takaisin kaupungin sykkeeseen lähti kivi, kuvissanikin näkyvä.
Tuota Utön kiveä pitelin tulevina kuukausina usein käsissäni, kun tein loppuun ratkaisukeskeisen valmentajan opintojani ja mietin suuntaa ja seuraavia askeleita.
Olin myös kuukausien ajan pohtinut nimeä, jolla lähtisin toteuttamaan valmentajuutta. Mikään keksimäni ei ollut kolahtanut.
Kunnes eräänä syksyisenä päivänä se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, kun jälleen istuin työpisteellä ja tuijotin ulos ikkunasta Utön kivi kädessäni: Kannateltu.
Kannateltu, kuin minä silloin elokuisena viikonloppuna Utön kallioilla. Turvassa myrskynkin keskellä.
Kannateltu kiteyttää sen, mitä haluan asiakkailleni tarjota. Se kuvastaa sitä, mitä olen nähnyt vertais-, vapaaehtois- ja valmennustyöni kautta olevan monen vanhemman tarve.
Saada olla kannateltu, kun itse kannattelee jatkuvasti muita.
Saada tulla kohdatuksi ja kuulluksi.
Kun saa olla turvallisesti kannateltu, voi huokaista ja hengähtää. Ja se antaa tilaa sille muutokselle, jota asiakkaani usein kaipaavat.
Silloin voi alkaa rakentamaan jotain uutta, askel askeleelta.
Voi alkaa kasvaa kohti omannäköistä, arvokasta elämää – yksin, yhdessä, perheenä.
– Petra
